Havannan kuu

 Hämeen Sanomat 6.9.2014

Sairion surkuhupaisa sieppausdraama

Havannan kuussa haaveillaan laulunsanoin

Tapani Bagge: Havannan kuu. Ohjaus: Kirsi-Kaisa Sinisalo. Koreografia: Jens Walentinsson. Kapellimestari: Antti Paranko. Lavastus: Juha Mäkipää. Puvut: Anne Laatikainen. Kantaesitys Hämeenlinnan Teatterissa 4.9.2014.

Lassa Sandberg, Mikko Töyssy ja Katarinna Kuisma-Syrjä (© Tommi Kantanen)

Rikollinen musiikkikomedia on hauska määritelmä näytelmälle. Sellaiseksi tekijät Havannan kuun nimeävät. Ja mikä ettei, kaikki kolme elementtiä ovat kasassa.

Vaikka Kirsi-Kaisa Sinisalon ohjaama esitys antaakin alussa odottaa jutun varsinaista juonnetta, kirii se loppua kohti varsin viekkaaksi näytelmäksi.

Tapani Baggen tekstin parivaljakko, Häkkisen veljekset Jamppa ja Make, ovat esiintyneet kirjailijan aiemmassa tuotannossa, mutta Havannan kuu on puhtaasti Hämeenlinnan Teatterille kirjoitettu. Paikallisväri on vahvasti esillä.

Jamppa ja Make tuovat väistämättä mieleen Daltonin veljekset. Kaikki mikä vain voi mennä pieleen, tekee sen. Kumpaisellakin on hieman himmeä valo yläkerrassa, ja se on tuotu dialogissa mainiosti esiin. Kummankin tietotaito horjuu vuorollaan.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuuden läpi puskevat monet tekstit. Sarjakuvien ja tv-ohjelmien lisäksi avautuu koko karaokemaailma. Laulujen sanat siirtyvät todeksi, ne panevat haaveilemaan, rakastamaan ja pullistelemaan. Todellisuus kiskoo ikävästi haavemaasta arkeen..

Vallaton tyyppigalleria

 

Sinikka Salminen ja Reidar Palmgren (© Tommi Kantanen)

Näytelmä kannattelee myös tummempaa juonnetta. Työttömyys syrjäyttää ja heikolla kotitaustalla ei pitkälle pötkitä. 

Vino katse roolihahmojen toimintaan tuottaa vallatonta ironiaa, joka on paikoin kihelmöivän oivaltavaa. Taustaprojisoinnit lisäävät oman mausteensa toimintaan.

Baggen teksti leikkii sanoilla, se panee kliseet ja muistivirheet kolisemaan. Roolihahmojen puheenparret kuvaavat mainiosti heidän luonteitaan ja tajunnantasoaan.

Näyttämöllä huseeraava hölmöläiskirjo on koottu taitavasti. Kohtaukset ovat napakoita eikä vitsien päälle jäädä nautiskelemaan.

Jamppa ja Make teutaroivat Lasse Sandbergin ja Mikko Töyssyn työstämänä railakkaasti. Sairiolaisen miljonäärin tyttären (Ushma Karnani) sieppaus ei suju lainkaan nuottien mukaan, mutta mielenkiintoinen sävelmä näistäkin nuoteista syntyy.

Katariina Kuisma-Syrjän Pike on Jampan lihanleikkaaja-avopuoliso, joka yrittää olla tiukka ja panna asunnossaan lorvailevia veljeksiä ojennukseen. 

Satu Silvo ja Ilmari Saarelainen (© Tommi Kantanen)

Ilmari Saarelaisen narkolepsiaa sairastava Hoss penää velkojaan Makelta. Hoss on lännensankarien suomalainen raakaversio, ja verraton hahmo. Daamikseen hän on saanut Satu Silvon verevän Juulin. Pariskunnan Jukolan hautaustoimistoon levittyy melkoisen kiihkeä mustan huumorin tunnekimara.

Karnanin siepattu tyttö on joukon ainoa selväjärkinen, muttei sen tylsempi kuin muutkaan. Sieppaajien vedätyksessä on mainio imu.

Tapahtumien laidalla kulkee veljesten vanha kaveri Allu (Reidar Palmgren), entinen rikollinen, joka on nainut poliisin.  Soppa hämmentyy entisestään.

Tutut laulut lomittuvat juonenkäänteisiin Jens Walentinssonin suunnitteleman koreografian kanssa. Töyssyn ja Karnanin lauluosuudet nousevat ehdottomina huippuina esiin, ja hyvin lauluista selviytyvät muutkin.

Antti Paranko loihtii kitarallaan tyylikkäästi taustaa kaiken aikaa ja tukee lauluosuuksissa.

Kaksituntinen esitys on raikas kokonaisuus, josta voi poimia runsaasti herkullisia yksityiskohtia.